Öissä töissä!

♥ Kolmas yö, huonosti nukutut unet takana ja kauniit silmäpussit. Ei enää ikinä juhlavalmisteluja mun yövuorojen aikana. :D Oon nukkunu yövuoron jälkeen keskimäärin viis tuntia, alkanu sitten siivoomaan ja siivonnut aina siihen asti, kunnes on tarvinunt lähteä töihin. Tätä siis kolmena yönä, ei kauheen kiva. Onneks mulla oli ihanat tytsyt vuorossa, sumpiteltiin (tai siis ne sumpitteli, mä hörpin vettä :-D) ja höpöteltiin niitä näitä. Piristi kummasti. <3

♥ Yövuorojen parhautta on YLEENSÄ rauhallisuus ja kiireettömyys. Ryhmäkoti hiljenee, muutama asukas saattaa tulla käytävälle ja yön aikana tulee keskimäärin 2-5 hälytystä. Parasta on kun saa tehdä työt ihan omaan tahtiin ilman kiirettä. Lisäksi nää yöt on aika usein tosi rentoja. Voit löhötä sohvalla, katsoa leffaa ja nautiskella vaikka dippivihanneksilla. Tällöin mä yleensä odotan sitä, että joku soittaa hälytyskelloa tai on aika lähteä kierrolle. Ei yhtään hassumpaa.

 

♥ Voi kun aamu valkenis useamminkin tän näköisenä!

Onnea sairaan hyvälle lähihoitajalle!

Onnea rakas valmistumisen johdosta. ♥

Niin se aika vaan rientää ja Karri valmistu lähihoitajaksi. Oon ihan tosi ylpee ja onnellinen. Vietettiin valmistujaisjuhlia sunnuntaina ja vieraita kävi kiitettävä määrä. Karrin äiti ja mummi hoiti tarjoilut ja ne oli tilannu tilaisuuteen sopivan täytekakun! Vaikka noi pienet Marevanit olikin sokerimassaa, niin ne oli livenä just eikä melkeen saman värisiä ja kokosia, että kyllä huvitti popsia niitä kakun seassa. :D

Seuraavat valmistujaisjuhlat onkin silloin, kun jompi kumpi meistä valmistuu sairaanhoitajaksi. Ollaan puhuttu paljon tulevaisuudesta ja molemmat halutaan kouluttautua vielä lisää. Mä haluaisin suuntautua joko geriatriseen tai sisätautikirurgiseen hoitotyöhön ja Karria taas kiinnostaa akuutti ensihoito. Toisaalta en pidä mahdottomana sitäkään, että erikoistuisin pediatriaan eli tekisin töitä lasten ja nuorten parissa. Onneks tässä on kuitenkin vielä pitkä aika pohdiskella mikä tuntuu oikealta. Molemmat haluaa saada paljon työkokemusta ja voisin kuvitella, että koulutuksesta ja harjotteluista saa vähän enemmän irti, kun on jo kokemusta ihan perus hoitotyöstä.

Yövuoro

Mulla on niin tylsää että ajattelin kirjotella omaksi huvikseni menneistä yövuoroistani. Mulla oli neljä peräkkäistä yövuoroa ja ne oli mun ensimmäiset oikeat yövuorot. Mulla on ollu siitä huippu työpaikka, että meillä on tietyt ihmiset jotka tykkää tehdä yövuoroja joten mun ei oo tarvinnu tehdä yli vuoteen yövuoroja. Niissä ei oo ollu oikeestaan mitään muuta vikaa kuin se, että musta on tuntunu hurjalta ottaa vastuuta yksin kahdesta ryhmäkodista eli noin 32 ihmisestä. Päätin nyt rohkasta mieleni ja yrittää, enhän mä kuitenkaan olis yksin, koska yläkerrassa on yöhoitaja jolta saa tarvittaessa apua. Ja näin jälkeenpäin sanottuna stressasin sitä kyllä ihan turhaan. Tykkäsin ihan hirveesti tästä ja aion jatkossakin tehdä näitä lisää.

Työyö 1/4 edessä, vielä jaksaa hymyillä ja näyttää ees vähän pirteeltä! :D 

Ensimmäinen yövuoro tuntu ikuisuudelta ja tuijotinkin vaan kelloa ja keskityin siihen ettei liika väsymys pääse iskemään. Istuin meidän ryhmäkodissa, katselin kannettavalta muumeja (:-D), kävin välillä kurkistamassa toiseen ryhmäkotiin että kaikki on hyvin, katselin tv:tä, tuijotin kelloa... Mulla ei ollu mitään käsitystä siitä milloin olis hyvä tehdä kierrot ja kuivitukset joten kävin kolmen tunnin välein kääntämässä ihmisiä ja katsomassa että kaikki nukkuu. Seuraava yövuoro meni samaan tapaan edellisen kanssa. Oli jotenki tosi sekava fiilis kun ei ollu sellasta kunnon rytmiä yöhön. Nukuin kummankin vuoron jälkeen seitsemän tuntia, se oli aika passeli.

 Yöhoitaja keittää aamuvuorolle aamupuurot ja tekee leivät valmiiksi. 

Mä laitoin jo alkuuyöstä hiutaleet veteen likoomaan jotta aamulla ei tarvi muuta ku pistää puuro uuniin.

Juttelin mun sairaanhoitaja äidin kanssa ennen kolmannen yövuoron alkua siitä, miten noi kierrot olis fiksuinta ajottaa. Löysin hyvän rytmin ja pidensin kiertojen väliä tunnilla. Yö tuntu jo huomattavasti helpommalta, vaikka väsymys oli kova. Kävin ennen yövuoroa lenkillä (huono idea!) jonka vuoksi koko yö oli yhtä tuskaa. Onneks mulla oli opiskelija sen yön, olisin muuten varmaan nukahtanu. :D

Kiertojen välissä kuppi kaakaota (ja vettä!) ja vähän telkkua. :)

Neljäs ja viimenen yö oli kaikkein helpoin, vaikka mä ajattelin alkuun että se on vaikein kun on jo niin monta yötä takana. Olin virtaa täynnä, kello meni hurjaa vauhtia eteenpäin ja mulla oli hyvä tatsi työhön. Ehkä siihen vaikutti tieto siitä että meneillään on viimeinen yö ennen parin päivän vapaita. ;)

 Hyvää huomenta maailma.. Nyt äkkiä autolle ja kotiin nukkumaan ♥

#Nightshift

Voi minua hölmöä kun menin suunnittelemaan työvuorolistaan neljä yövuoroa. Ei sillä, tässä kuussa tulee tienattua kyllä ennätysmäärä lisiä koska mulla on yövuorojen lisäks paljon ilta- ja viikonloppuvuoroja. Toisaalta se ei helpota tämän hetken fiilistä, koska tekisin mitä vaan et pääsisin nyt nukkumaan. :D Mutta ei auta muu kun lähteä valvomaan toisten unta. Toivottavasti nää yöt olis rauhallisia, wish me luck!

Ps Oon miettiny tota yövuoroa ja sitä mitä sillon kannattais syödä ja monelta. Mä en handlannu tota syömistä viime kerralla ja mun ruokaväli venyi kuuden tunnin mittaiseksi. En yksinkertaisesti osannut syödä eikä mun ollut kyllä nälkäkään. Aamuyöllä söin maitorahkan ja piltin, siitä oli kyllä hyötyä koska piristyin ihan hirveesti. Eli ens kerralla ruokaa naamaan jo keskiyön jälkeen. Sitten neljältä ja lopuksi kaurapuuro ennen seitsemää jotta kotona ei tarvitse tehdä muuta kuin riisua vaatteet ja kömpiä peiton alle. Oi se on niin ihana fiilis kun muut tulee väsyneinä töihin ja alkaa suunnittelemaan päivän töitä, kun itse saa pakata kimpsut ja kampsut ja lähteä kotiin nukkumaan. ♥

HOITSUT TYKY-RISTEILYLLÄ

Vietettiin eilen ihanaa työhyvinvointia ylläpitävää päivää piknik-risteilyllä. Aamu alko aika tahmeasti, heräsin jo klo 4.30, laitoin itseni kuntoon ja raahauduin sankan sumun keskellä työpaikalle klo 6. Yökkö oli laittanu kahvit ja kaakaot valmiiks, napattiin ne mukaan ja hypättiin bussiin joka vei meidät Turun satamaan. Olin niin väsyny!

Aikaa kuvien oton välillä on tunti, ei uskoisi. Mua ainaki vähän jännitti kun tietää että laiva seilaa kapealla ja saaristoisella väylällä jossa liikkuu myös paljon veneilijöitä. Sumutorvet soikin parhaimmillaan viiden minuutin välein.

Meillä oli aamupäivä koulutusta ja sen jälkeen alko vapaa-aika. Osa suuntas baariin, kauppoihin, kannelle yms. Laivan saapuessa Maarianhaminaan me vaihdettiin laivaa Galaxylta Baltic Princessille jolla tultiin takaisin Turkuun. Mä olin miettiny etten jois yhtään eikä mulla ollu edes juomafiilistä, mut sit rakas työtoveri puhu mut ympäri ja koko loppuilta meniki ihan rairairairai! Oltiin baarissa, laulettiin karaokee ja pidettiin hauskaa. Kun oltiin päästy kotiin niin me juniorit lähdettiin vielä jatkoille pomon kans. Haha, ihan mahtava päivä!

Ankea keskiviikko

Olipahan taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita töissä! Ensin mulla lens tulikuuma sulatejuusto-voileipä suoraan ranteeseen ja teki siitä helvetillisen kipeän. Se sattu läsähtämään juurikin sille puolelle missä iho on ohutta. Hetken päästä mun ohjattava (ohjaan siis lähihoitajaopiskelijaa) kaato tuolit suoraan jalkapöytänsä päälle.. Todettiin että työpäivän jälkeen on varmaa paras suunnata heti kotiin neljän seinän sisälle ja pysytellä siellä loppu päivä. :-D No ei onnistunu ainakaa omalla kohdalla!

Oon muuten alottanu lenkkeilyn uudelleen. Yllätin itteni maanantaina ja kävelin tuulessa ja tuiskussa 10km. Sen jälkeen oliki sit päkiät kipeet ja koko kroppa jumissa. Mun piti lähteä tänäänki lenkille mut toi keli on niin kamala et päätin sit ajaa äitille viemään koiraa ulos, tulis sitte ees vähän lenkkeiltyä. Toisaalta ei me käyty ku reilun kilometrin lenkillä, raukan ilmeestäki huomaa et ei oikeen tykänny. Ei sen puoleen että taluttajakaan ois ollu yhtää sen ilosemmalla ilmeellä liikkeellä.

Mitä teen työkseni?

Ajattelin kertoa työpaikasta jossa oon tällä hetkellä töissä. Tällä hetkellä työskentelen lähihoitajana kesätyösijaisena ja työaikani loppuu syyskuun alussa, tosin näyttää siltä että mun työaikaa pidennetään ehkä marraskuulle asti. Tulin taloon talvella 2011 viikko sen jälkeen kun se oltiin avattu ja sen ansiosta mun työllistyminen on ollu todella helppoa. Pääsin samana kesänä kesätöihin, tein pitkin vuotta sijaisuutta ja nyt taas kesätöissä.

Hoivakodissamme asustaa yhteensä reilu 60 asukasta ja koko talo on jaettu neljään ryhmäkotiin. Kussakin ryhmäkodissa on siis noin 15 asukasta. Asukkaita hoivakodissamme on laidasta laitaan. Alunperin he siirtyivät tuliterään hoivakotiimme suoraan kahdelta vuodeosastolta kun ne lakkautettiin. Silloin meillä oli ihan hirveesti vuodepotilaita mutta nykyään siellä on jo tosi paljon hyväkuntoisia asukkeja, osalla muisti varmaan parempi ku mulla ja osa on täysin dementoituneita.

   

Työasuina toimii tummansiniset housut, vaaleanvihreä tai valkoinen t-paita ja tummansininen muotoonommeltu työtakki. Kesällä mä tykkään käyttää pelkkää t-paitaa ja housuja, talvisin mulla on usein päällä myös työtakki. Tykkään ihan kauheesti noista työvaatteista koska ne on mukavat päällä. Lisäksi entisten työssäoppimisvaatteiden jälkeen nää on jotain niin täydellistä. :D Ai kauhee, onneks mun ei tarvi enää ikinä pukea mitään sairaalamekkoja tai yli-isoja työtakkeja jotka oli kehnoja ja teki olosta epämukavan.

  

Tykkään työskennellä tässä paikassa ja toivon hartaasti pääseväni vielä joskus vakituiseksi työntekijäksi. Työilmapiiri vaihtelee tietysti ryhmäkodeittain eikä kaikki voi tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta näin pääsääntöisesti mä oon sitä mieltä että tuolla on todella hyvä ilmapiiri - verrattuna tosiaan siihen mitä näin mun opiskelujen aikana muissa työpaikoissa. Meidän työpaikka on vaan sellainen mihin on pitkänkin tauon jälkeen aina mukava tulla takaisin!