Hauvavauva päivähoidossa ♥

Kävin äsken kaupungilla hakemassa Paten päivähoitoon. Äiti lähti hierojalle ja lähtevät sitten iskän kanssa käymään Tampereella. Voi sitä sydäntä riipivää itkua, kun äiti lähti toiseen suuntaan ja me toiseen. ♥ Pate kulki puolet matkasta mun sylissä. Joko se rappana istahti maahan, tuijotti taakseen ja inisi tai sitten pyrki itse mun syliin. Ressu käänty kuitenkin kokoajan katsomaan taaksepäin, josko äiti olis sittenkin siellä. Onneks hän piristy heti kun päästiin kotiin; Pate bongas samantien pehmoleijonan ja sillä me sit leikittiin tovi. Nyt se on nukkunu jo tunnin tosi sikeesti sen omalla lampaantaljalla. On se niin rakas. ♥

Rabalder Gottegris - Pate ♥

Nyt on aika tehdä tarkempaa tuttavuutta uuteen perheenjäseneemme, Pateen. Koira on mun vanhempien, mutta äidin sanoin myös puoliksi mun omistuksessa. Osallistun aiempien koirien tavoin todella tiiviisti Paten hoitoon ja odotan jo innolla, että päästään opettelemaan uusia temppuja! Odotan myös kovasti tulevia mökkireissuja, uimareissuja, lenkkeilyjä ym. Mamma sanoi niin ihanasti, että suku on taas kokonainen, kun perheessä on koira. Näin se on. ♥

Pate on nyt 9 viikkoa vanha energiapakkaus joka on ehtinyt valloittaa jo useamman ihmisen sydämen. Pate tulee Rabalderin kennelistä Ruotsista, josta haettiin aikoinaan meidän ensimmäinen koira. Paten molemmat vanhemmat on menestyny näyttelyissä ja isä on mm. pohjoismaiden näyttelyvalio. Ei siis mitään paineita näyttelyjen suhteen, ei toki... :D Kasvattaja toivoi että Patea käytettäis silloin tällöi näyttelyssä ja sellainen on tiedossa ehkä elokuussa. Jännää, saa nähdä joudunko mäkin kehään!

Luonteeltaan Pate on todella avoin, reipas ja rohkea - ei kuitenkaan niin sanotusti liian rohkea. Pate rakastaa ihmisiä ja tutustuu mielellään uusiin ihmisiin. Usein se menee niin, että hän menee tapaamaan ihmistä, yrittää antaa pusuja, istahtaa lopuksi jalkapöydän päälle ja odottaa rapsutteluja. Pate viihtyy todella hyvin kaikkien ihmisten sylissä, oli kyseessä sitten tuttu tai uusi ihminen. Näin on ollut jo ihan alusta asti ja se lupaa kyllä hyvää. Kasvattaja kuvaili Patea koiraksi joka istuisi vain sylissä ja antaisi pusuja. Se osa koirasta taisi jäädä Ruotsiin, sillä meillä on koira jolla ei ole aikaa sylittelylle, jos lattialla odottaa kasa leluja... Haha. Pate tulee syliin, antaa pusun ja that's it, sen jälkeen pitää päästä taas leikkimään. Aivan ihana tapaus. ♥

Paten päivä koostuu noin 1-2h leikkihetkistä joita seuraa aina suurin piirtein saman mittaiset unet. Kun Pate herää, sen kanssa lähdetään samantien pihalle pissalle. Pissoja tulee tietysti vielä sisällekin, mutta suurin osa pissoista pissataan sanomalehden päälle. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Yöt sujuu kuulemma tosi hyvin; Pate herää yleensä noin kerran yössä mutta nukahtaa pian uudelleen.

   

On tosi hauska huomata, miten nopeasti koira on oppinut uusia juttuja. Ensimmäisellä viikolla sen kaikki huomioi kiinnittyi lähinnä leluihin ja sen ympärillä oleviin ihmisiin. Pate ei kiinnittänyt mitään huomiota ovikelloon tai siihen, että joku tuli/lähti ulko-ovesta. Nyt se juoksee heti ovelle, kun kuulee että ovikello soi. Sillä ei ollut myöskään kiire ruokailemaan, mutta nyt se kyllä tietää koska saa ruoan ja odottaa innoissaan että saa kupin kuonon eteen.

Sellainen pieni rakkauspakkaus. ♥

Koiran kanssa laivalla

Pitkältä tuntunut odotus palkittiin viikko sitte maanantaina, kun lähdettiin äidin kanssa Helsingistä kohti Tukholmaa hakemaan koiravauvaa kotiin. Majoituttiin lemmikkihyttiin, joka oli samalla myös yksi Silja Serenaden uudistetuista hyteistä. Ei voi muuta sanoa, kuin vau! Hytti oli todella valoisa ja viihtyisä. Ja hei mikä parasta, siellä ei ollut kokolattiamattoa. Vanhoissa hyteissä olevat isot massiiviset kaapit on poistettu ja se teki hytistä todella avaran.

Simppeliä, mutta herkullista. :)

Käytiin pikaisesti keskustassa ja tultiin Ican kautta takaisin laivaan. Viivyttiin keskustassa alle tunti ja se taitaa olla meidän henkilökohtainen ennätys, haha. :D Tässä vaiheessa elettiin todella jännittäviä aikoja. Koiran tuloon oli enää tunti aikaa ja meitä jännitti ihan hirveästi. Mun jännitys oli pysynyt siihen asti täysin aisoissa, mutta tässä vaiheessa mun vatsaan alkoi kertyä perhosia. Apua. 

 

Alle puoli tuntia jäljellä... Sitten lähdettiinkin jo takaisin terminaaliin. Ehdittiin olla siellä pari minuuttia, kunnes näimme ruskeatukkaisen rouvan jonka sylissä oli mitä suloisin pieni koiranpentu - siellä se pieni ihanuus nyt on! ♥ Vaikea kuvailla sitä onnellisuuden määrää, kun näki ensi kertaa sen odotetun ja rakastetun pienen koiravauvan. Mentiin aika pian Värtanin kahvioon, jossa täytettiin koiran paperit ym ja juteltiin siinä tovi kasvattajan kanssa. Pian olikin aika lähteä kotimatkalle uuden perheenjäsenen kanssa. ♥

Matka terminaalilta hyttiin jännitti Patea, mutta hyttiin päästessä koira oli kuin kotonaan; pienen tutkimisen jälkeen se aloitti leikkimisen ja halusi antaa meille kauheasti pusuja. Todella symppis. Pienen leikkihetken jälkeen hän sitten lopulta nukahti mun syliin. ♥
 

Ilta sujui pääasiassa hytissä leikkiessä ja nukkuessa, mutta käytiin muutaman kerran näyttäytymässä isän työkavereille. Puoli laivaa odotti ihan hirveästi koiran tuloa ja sen näkemistä, hah. Isän työkaverit siis. Oli kyllä niin hauska kävellä promenadella, kun ihmiset hymyilivät ja vähän väliä kuului ihailevia tirskahduksia, kun muut matkustajat näkivät Paten. :D

Viimeisen illan dinneri nautittiin kala- ja äyriäisravintola Happy Lobsterissa. Tää ol itse asiassa mun elämäni ensimmäinen kerta kyseisessä ravintolassa eikä kyllä jäänyt viimeiseksi. Ihan mielettömän hyvää ruokaa! Pate oli ruokailun ajan kankaisessa kuljetuskopassa äidin vieressä. Ajoitettiin ruokailu niin, että kun Pate kävi nukkumaan, niin siirrettiin se kuljetuskoppaan ja lähdettiin syömään. Pate nukkui lähes koko sen ajan ja heräsi juuri sopivasti, kun me lopeteltiin ruokailua. :)

Pate heräsi yön aikana kolme kertaa, mutta rauhoittui useasti kun uikutukseen ei reagoinut sen ihmeellisemmin. Siliteltiin sitä ja annettiin nuolla kättä, sen jälkeen se rauhoittui takaisin nukkumaan. Kuudalta aamulla pieni leikkihetki jonka yhteydessä se teki pissat ja kakat. Sitten nukuttiin taas hetki. Ensimmäinen yö meni todella hienosti, ottaen huomioon että takana oli kuitenkin varmasti stressaava ja jännittävä päivä; ero emosta, tutusta kasvattajaäidistä, uudet ihmiset, uusi paikka jne. Saa olla ylpeä toisen reippaudesta. ♥ Laiva saapui satamaan aikataulun mukaisesti. Käytiin pikavisiitillä mun isovanhemmilla ja lähdettiin lopulta kotia kohti. Pate on kotiutunut todella hyvin ja voi että on ihanaa, kun talossa on taas vipinää ja vilskettä. ♥

Pakko kyllä ihmetellä yhtä asiaa. Tuntuu tosi oudolta, että Suomen eikä Ruotsin tulli ole kiinnostunut laivalle viedyistä koirista. Kysyttiin jo jouluristeilyllä tullimiehiltä, että pitääkö koira tullata kun tullaan Suomeen - ei kuulemma tarvi. Varmistettiin asiaa vielä Värtanin tullimiehiltä ja totta tosiaan, ei tarvitse tullata. Tuntuu jotenkin välinpitämättömältä ja tosi uskomattomalta. No, näin se vaan menee.

Tukholmaan hakemaan hauvavauva kotiin!

Seuraavan kerran kun kirjottelen, niin meidän perhe on kasvanut yhdellä uudella jäsenellä. ♥♥ Lähdetään tänään Silja Serenadella kohti Tukholmaa hakemaan hauvavauva kotiin! Matkaa voi seurata mm. snapchatissa: johannam0. Kasvattaja tuo vauvan Värtanin terminaalille, mutta käydään sitä ennen äidin kanssa keskustassa parissa sisustuskaupassa ja Icassa. Voi olla että seuraavat kaks yötä on aika unettomia: ensimmäinen yö menee varmasti jännittäessä ja tokana ei sitten malta nukkua, kun pikkuinen matkustaa samassa hytissä. :D Mutta nyt kamat kasaan ja menoksi, palailen blogiin heti kun vauvahuumalta ehdin. ;)

Pikku-P kuuden viikon iässä. ♥

Talo johon ei enää koskaan tule koiraa... Tai sitten tulee!

Mua somessa seuranneet ovatkin jo kuulleet uutiset meidän tulevasta perheenjäsenestä. Ja kyllä, koira tulee taloon johon ei enää koskaan pitänyt tulla uutta koiraa. Vempun eli meidän viimeisen koiran lopettaminen oli niin iso suru meille kaikille, että ajatus uudesta koirasta ei enää tuntunut luontevalta. Totta on, ettei yksikään koira voi korvata toista enkä ymmärrä sitä, miten toiset voi olla heti etsimässä uutta koiraa vanhan tilalle. Mä koin huonoa omatuntoa vielä vuoden jälkeen lopetuksesta, kun aloin koirakuumeilemaan. Se tuntui väärältä. Me ihmiset ollaan niin erilaisia.

 

Vanhemmat oli viime vuoteen saakka kovina siitä, ettei uutta koiraa tule. Kyllähän siitä haaveiltiin, mutta jokainen keskustelu päättyi sanaan ei. Mä en halunnut ottaa omaa koiraa oman työtilanteen ja harrastusten takia, ne vie niin ison osan mun vähäisestä vapaa-ajasta. Äiti alkoi viime vuoden syksyllä koirakuumeilemaan oikein urakalla, kun taas iskä oli edelleen sitä mieltä, että uutta koiraa ei tule. Kuukausia kului ja kyllähän se iskäkin sitten lopulta heltyi. Muistan kuin eilisen, kun istuttiin äidin kanssa kahvittelemassa ja puhelin piippaa; iskä lähetti tekstiviestin laivalta. En muista mitä siinä tarkalleen luki, mutta viestissä todettiin, että pitäisikö alkaa etsimään sopivaa kenneliä? Me tuijotettiin äidin kanssa pitkään toisiamme ja totesinkin lopulta, että: "Onko iskällä kaikki ok?" :D

 

Meille kaikille oli alusta asti selvää, että seuraava koira tulisi olemaan edellisten tapaan borderterrieri. Ei edes harkittu mitään muuta rotua, sillä nää lahopäät on vallottanu kaikkien meidän sydämet. Hauska sattuma muuten, että iskän hyttikaveri (eli työkaveri joka asustelee samassa hytissä työjaksonsa ajan silloin, kun iskä on vapailla) omistaa myös bortsun. Ei varmaan yllätä, että hytin seiniltä löytyy bortsujen kuvia. :D No joo. Tästä on kulunut nyt jo vajaa puoli vuotta ja lopulta se oikea kenneli löytyi Ruotsista. Kyseessä on sama kenneli, josta me haettiin meidän ihan ensimmäinen koira, Turo. ♥ Kasvattaja on todella ihana ja tulevan koiran molemmat vanhemmat ovat menestyneet näyttelyissä.

Pennut syntyivät siis uudenvuodenyönä, vain noin tunti sen jälkeen kun vuosi oli vaihtunut Ruotsissa. Pyttan-emo synnytti neljä poikasta; kaksi tyttöä ja kaksi poikaa. Toinen pojista on varattu meille ja me lähdetään noutamaan hänet ens kuun lopulla Tukholmasta. Odotan nyt jo tulevaa. Saa nähdä miten meidän laivareissu tulee menemään ja miten me edes maltetaan nukkua, kun pentu matkustaa samassa hytissä.

Kolmen päivän ikäiset pennut. Jompi kumpi noista yksittäisissä kuvissa olevista pojista on meidän. <3

Viikon vanhat pojat. ♥

On muuten tosi jännää, miten jotakin voi rakastaa jo nyt näin paljon. Tai siis eihän me edes tiedetä, että kumpi noista pojista tulee meille, mutta silti. Meidän koko perhe, lähisuku ja ystävät odottavat malttamattomina pennun tuloa. Jopa mun työpaikan vanhukset ovat olleet intoa täynnä, kun oo kertonu että tullaan vierailemaan työpaikalla. Pentu täyttää sen tyhjän paikan, joka on jäänyt sydämeen. On ihanaa kun tää pieni veijari tulee ilostuttamaan tätä välillä vähän tylsää ja harmaata arkea. ♥ Tuun päivittelemään pentukuulumisia blogiin, mutta oon tosiaan aktiivisempi twitterin ja snapchatin puolella. Sinne voipi lisäillä, linkit löytyy täältä blogista! :)

Stay tuned!

Saaren kansanpuisto

Viimeistä vapaapäivää on ihana viettää luonnonhelmassa. Ei muuta kuin koira autoon ja menoksi! :)

Parasta on että nää lähialueiden upeat ulkoilualueet on ihan vartin ajomatkan päässä. ♥