Kävin äsken kaupungilla hakemassa Paten päivähoitoon. Äiti lähti hierojalle ja lähtevät sitten iskän kanssa käymään Tampereella. Voi sitä sydäntä riipivää itkua, kun äiti lähti toiseen suuntaan ja me toiseen. ♥ Pate kulki puolet matkasta mun sylissä. Joko se rappana istahti maahan, tuijotti taakseen ja inisi tai sitten pyrki itse mun syliin. Ressu käänty kuitenkin kokoajan katsomaan taaksepäin, josko äiti olis sittenkin siellä. Onneks hän piristy heti kun päästiin kotiin; Pate bongas samantien pehmoleijonan ja sillä me sit leikittiin tovi. Nyt se on nukkunu jo tunnin tosi sikeesti sen omalla lampaantaljalla. On se niin rakas. ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti