Kuntoutuminen Jonesin murtumasta

Aika rientää ja huomasin, että nyt on kulunut aikalailla kuukausi siitä, kun kävin viimeisellä kontrollikäynnillä ja pääsin eroon kävekykepeistä. Nyt kun mietin tuota taaksejäänyttä aikaa, niin kyllähän tuo sairasloma meni loppujen lopuksi todella nopeasti! :) Oon viime aikoina pyöräilly, käynyt Karrin kanssa frisbeegolfaamassa ja lisännyt kävelyä mun päivään. Oikeestaan pakkokin, koska lähden alle kuukauden kuluttua Prahaan ja siellä tulee käveltyä PALJON!

      

Ensimmäiset pari viikkoa meni totutellessa normaaliin kävelyyn. Alku oli hieman tahmeaa ja kävely linkuttavaa, mutta tällä hetkellä kävelen jo täysin normaalisti! Oon tehnyt useita pyörälenkkejä ja hyppäsin pyörän selkään oikeastaan jo heti pari päivää sen jälkeen, kun pääsin eroon kepeistä. Siitä muutaman päivän kuluttua pyöräilin jo noin 30km pyörälenkin! Mun on vaikea edes kuvailla sitä fiilistä, mikä mulla oli, kun pääsin urheilemaan ekaa kertaa seitsemään viikkoon. Tutut tietää, miten tärkeä osa elämää toi liikunta on mulle. 

Kävely sujuu siis jo mukavasti, mutta huomaan kyllä että jalat ei oo vielä tottunu pidempään kävelyyn. Olin parina päivänä Helsingissä ja jalat oli molempien päivien jäljiltä kyllä ihan puhki. Mun kantapäät kipeytyy melko helposti ja voi olla, että joudun suuntaamaan uudelleen lääkäriin. Kävin näyttämässä niitä jo viime kuussa, mutta kun tilanne ei oo muuttunu suuntaan eikä toiseen, niin ne joudutaan ehkä kuvaamaan plantaarifaskiittiepäilyn takia.

    

Uimahalli on ollut kolme viikkoa vuosihuollossa ja se aukeaa vihdoinkin ensi viikolla. Silloin olisi tarkoitus palata takaisin uimatreenien pariin. Voi että mä odotan niitä jo ihan hulluna! :) Niin joo ja kävinhän mä päivittämässä mun kuntosalikortinkin, jotta pääsen herättelemään mun uinuvia lihaksia. Haha. Tää kesä on usein sellasta aikaa, että tykkään ottaa vähän rennommin. Treenimotivaatio kestää yleensä syksystä kevääseen, sit on paussi ja taas mennään. Eli ei muuta kuin luottavaisin mielin kohti syksyä! ♥

Viimeinen kontrollikäynti - kävelylupa myönnetty!

Seitsemän pitkää viikkoa takana ja nyt on lupa kävellä! Olin eilen röntgenissä ja kontrollikäynnillä. Kipsimestari ja mun oma ortopedi olivat lomalla joten kirurgian poliklinikalla oli mulle entuudestaan täysin tuntematon ortopedi, joka näytti muuten ihan Jussi Vataselta! Ortopedin vastaanotolla oli lisäksi myös sairaanhoitaja ja lääkäriopiskelija. Vaihdettiin kuulumiset ja ortopedi kyseli, että olenko kokeillut kävellä ilman kyynärsauvoja - en ollut uskaltanut enkä varsinkaan ilman murtumatukipohjallista. Ei siis muuta, kuin kepit nurkkaan, paino molemmille ja jaloille ja askelia eteenpäin. Kävely tuntui todella hassulta ja ehkä vähän vaikealtakin? En tuntenut kipua, mutta jännittin ihan hirveesti. Nilkkakin ojentui ja koukistui normaalisti ilman kipua.

    

Seuraavaksi katsottiin röntgenkuvat. Luu oli lähtenyt todella hyvin luutumaan eikä ortoepdi nähnyt enää mitään syytä jatkaa kyynärsauvojen käyttöä. Luun ulkosyrjässä on vielä pieni murtumakohta, mutta sen pitäisi parantua ajan kanssa itsestään. Kyynärsauvat jäivät siis nyt seitsemän viikon jälkeen kirurgian polille ja sairaalasta poistui älyttömän iloinen ja onnellinen tytsy! Soitin tietysti heti ensimmäisenä äidille ja mammalle sekä laitoin viestit työkavereille, että mä tuun ens viikon jälkeen takas töihin! ♥ 

   

Kävely sujuu vielä vähän arkaillen, mutta kuitenkin aika kivuttomasti. Murtumakohta ilmoittaa aina välillä itsestään, mutta en puhuisi kivusta vaan enemmänkin lievästä vihlomisesta. Kaikki on sujunut kuitenkin paremmin kuin osasin edes kuvitella. Eli mun sairasloma jatkuu vielä kymmenen päivää, sitten meen viikoks töihin ja alotan mun kolmen viikon kestoisen kesäloman. :D Soitin tänään sairaalan arkistoon ja tilaisin kaikki röntgenkuvat muistoksi kotiin. Lisään ne kuvat sitten ensi viikolla tänne blogin puolelle. :)

  

PS Muistutan vielä, että kannattaa hoitaa vakuutukset kuntoon. Mun jalan hoitokulut tuli olemaan nyt viimeisen kontrollikäynnin jälkeen n. 300e ja Lähitapiola korvaa aivan kaiken, sisältäen myös lääkärin määräämät lääkkeet.

Neljä viikkoa takana, neljä edessä

Heips! Nyt on kulunut hieman yli neljä viikkoa siitä kun jalkapöydän viidesluu murtui. Ensimmäiset kolme viikkoa menivät ihan matelemalla, mutta nyt kun miettii niin kuukausi on mennyt oikeasti ihan älyttömän nopeasti. Tällä hetkellä on oikeestaan aika kiva fiilis ja tuntuu siltä, että mä oon jo voiton puolella. 

     

Kokeilin kävellä murtumatukipohjallisenkanssa ja arvatkaa mitä? Ei sattunut! Mähän pystyin kävelemään sillä jo heti pari päivää murtumisen jälkeen, mutta kompastuin, jonka seurauksena kaaduin jalan päälle ja murtuma pääsi laajentumaan. Nyt tilanne on toinen. Vein tänään roskat enkä käyttänyt murtumatokipohjallista. Kävelin hitaasti molemmilla jaloilla ja varasin murtumajalalle hieman painoa enkä tuntenut kertaakaan kipua. Kolmen viikon kuluttua selviää, että onko luutuminen lähtenyt hyvin käyntiin vai tuleeko tässä vielä takapakkia. Sekin on nimittäin täysin mahdollista.

      

Kaipaan jo lenkille ja uimaan. Oon silti päättäny hoitaa jalan loppuun saakka enkä aio hätäillä urheilun kanssa, sillä murtumasta saattaa jäädä kipu joka vaivaa hautaan saakka. Tai näin mua varoiteltiin ja otan sen kyllä ihan vakavasti. Pyrin kuitenkin siihen, että pääsisin palaamaan elokuussa takaisin uimatreenien pariin. Sen luulisi olevan paljon hellempää (mutta tehokkaampaa!) kuin lenkkeily. No katsotaan miten tässä käy. :) Nyt on aika hipsiä suunnittelemaan juhannuksen ruokalistaa. Lähdetään viettämään sitä perinteistä juhannusviikonloppua tutulla kokoonpanolla. ♥

Maanantain aikaistettu kontrollikäynti

Heipsan! Olin maanantaina aikaistetulla kontrollikäynnillä, sillä kipsin sisällä tuntui iltaisin hiertävää kipua. Soitin jo lauantaina päivystykseen, sillä kipsi oli vaivannut jo parina iltana ja olo oli iltaisin jalan turvotessa todella tukala. Kipsimestari ei ollut paikalla, joten menin ensisijaisesti sairaanhoitajan vastaanotolle - huone oli tuttu kipsaushuone. Sairaanhoitaja konsultoi lääkäriä ja he miettivät yhdessä kipsin vaihtoa, mutta päätyivät kuitenkin tekemään pelkät viillot kipsiin paineen helpottamiseksi. Tästä ei ollut apua joten soitin heti maanantaina kipsimestarille ja mua kehotettiin tulemaan jo heti samana päivänä paikalle. Kaveri lupautu onneks viemään mut sairaalalle, koska en olis saanu kyytiä, sillä poikaystävä oli iltavuorossa ja vanhemmat Helsingissä.

Odoteltiin odotusaulassa ja kipsimestari tuli aika pian sen jälkeen ja teki ns. potkuliikkeen mun jalkaa päin. Naurettiin molemmat ja totesin, että mulla on ihan sama fiilis. Kipsimestari totes itekin, että mun jalan kanssa on säädetty nyt jo niin paljon ettei hän halua sanoa mitään puhelimen välityksellä. Tällä hän tarkoitti sitä, että toinen ortopedi oli tehnyt eri hoitolinjaukset ja kipsiin tehty lauantaina viillot, vaikka kipsi olisi pitänyt avata. Eli oon joutunut ravaamaan aika paljon päivystyksessä. Hetken kuluttua se kipsi sitten avattiin ja olin tosi yllättyny, että iho oli siisti. Ruman värinen toki, mutta siisti! Ihmettelen edellee, sillä kipu tuntui just eikä melkeen siltä, kun kenkä hiertäis jalassa olevaa rakkoa etkä voi ottaa sitä kenkää pois jalasta. Testasin heti ensimmäisenä nilkan liikkuvuutta - ja hyvin liikkui. Voi niitä jotka pitää kipsiä 4-6 viikkoa, oon lukenu paljon siitä miten nilkka ehtii jäykistyä noiden viikkojen aikana ja sen kuntoutuminen voi kestää pitkäänkin.
 

Kipsimestari haki mua hoitaneen ortopedin paikalle (on muuten ihan mielettömän söpö ja sulonen, nuorehko ortopedi) joka kyseli vointia ja tutki jalkaa. Mun murtumajalan verenkierto on edelleen vähän huono ja jalka on toista jalkaa kylmempi. Vaiva ei ole siis näemmä poistunut, vaikka se helpottikin kipsihoidon aikana. Jäin odottelemaan kipsimestaria joka oli sitä mieltä, että kipsia ei laiteta enää takasin. Kuten alunperinkin, niin murtuman pitäisi parantua ilman kipsihoitoa. Kipsi ei siis edistä luun murtumista, mutta helpottaa mm. kipua. Olisin kyllä toisaalta pitänyt kipsin, sillä se suojaa kuitenkin jalkaa. Mutta toisaalta on ihana olla taas ilman kipsiä; suihkureissut ei aiheuta enää harmaita hiuksia (jalka piti kääriä pyyhkeeseen ja suojata muovipussilla sekä ilmastointiteipillä) ja voin käyttää muitakin housuja kuin vain lökäreitä, pyjamaa tai shortseja, haha. :D Lopetin nyt myös verenohennuslääkkeen syönnin. Muutoin mennään samalla suunnitelmalla kuin oli puhuttukin eli reilun parin viikon kuluttua saa alkaa kävelemään puolipainovarauksella, jee!

Kotiin päästessä oli pakko päästä ensimmäiseksi suihkuun. Kuorin jalan Lushin ihanalla RubRubRub'lla, pesin saippualla ja rasvasin lopuksi Organic Shopin herkullisen tuoksuisella banana milkshake vartalovoiteella. Kyllä kelpas! :)

Kontrollikäynti ja viides röntgen

Tänään oli taas sovittu kontrollikäynti. Kävin ottamassa uudet röntgenkuvat jalasta ja menin sen jälkeen ortopedille. Katsottiin röntgenkuvat ja ortopedi oli sitä mieltä, että murtumakohdassa saattaisi näkyä pientä luutumista. Se pienikin muutos olisi älyttömän iso asia, sillä jos luu ei lähde luutumaan, niin jalka joudutaan leikkaamaan. Kirjottelinkin jo ensimmäisissä postauksissa, että näitä Jonesin murtumia leikataan todella usein, sillä murtumakohta sijaitsee paikassa jossa luutuminen on hidasta ja hankalaa. Oon oikeastaan jo hiljaksiin hyväksynyt sen mahdollisuuden, että edessä voi olla pahimmillaan leikkaus, mutta ainakin tällä hetkellä se näyttää hyvin epätodennäköiseltä.

Puhuttiin viime viikon käynnistä, kipsistä ja veritulppaepäilystä. Kyselin jo viime perjantaina mahdollisuutta verenohennuslääkkeeseen (estävät tukoksien syntyä), mutta lääkäri oli sitä mieltä ettei sille ole tarvetta; en käytä e-pillereitä, en tupakoi, mulla ei ole ylipainoa saatikka sukurasitetta. Kipsari taas kysyi tänään jo heti kättelyssä, että määrättiinkö mulle verenohennuslääkettä. No eipä määrätty. Ortopedi mietti aluksi Klexanea, mutta päätyi lopulta Xareltoon. Xarelto on pieni ja vaivaton pilleri, kun taas Klexane on injektio joka laitetaan pistoksena vatsan alueelle. Injektiot on niin kauan kivoja, kunhan niitä ei tarvitse pistää itseensä. Xarelto on myös halvempi, joskaan sekään ei ole mikään halpa lääke (kymmenen tablettia maksoivat noin 35e). Se on kuitenkin pieni hinta siihen nähden, että kyse on terveydestä. Toi veritulppaepäily ehti säikäyttää mut jonkin verran, joten mäkin saan nyt vihdoin mielenrauhan. :D

  

Tällä hetkellä mä saan kävellä hipaisuvarauksella eli en saa varata jalalle painoa, mutta voin laskea sen varovaisesti maahan. Heinäkuun alussa saan aloittaa kävelyn puolivarauksella ja siitä parin viikon kuluttua saan varata ihan koko painolla. Se jännittää nyt jo. En epäile etteikö jalka kuntoutuisi, mutta pelkään kipua. Onneksi siihen on vielä aikaa.

PS Mun on pakko sanoa, että tavallaan mua harmittaa jo nyt tän hoitosuhteen loppuminen. Meidän sairaalan kipsimestari ja ortopedi ovat olleet ihan älyttömän huippuja. Kipsimestari tulee aina lähes samantien kysymään mun kuulumisia, jos/kun törmätään kirurgian polilla. Samainen ihminen kyselee myös muiden käsi- ja jalkapuolien vointia ja on oikeasti kiinnostunut siitä, miten me voidaan. Odoteltiin pari viikkoa sitten lähes kaksi tuntia ortopedia. Silloin oli maanantaiaamupäivä joten osastot oli oletettavasti aika täynnä ja ortopedi oli tällöin kierrolla. Kipsimestari tuli vähän väliä juttelemaan meidän kanssa ja heittämään läppää. Se pari tuntia kului yllättävän nopeasti. Mulla on kaiken kaikkiaan sellanen olo, että oon enemmän kuin hyvissä ja 100% luotettavissa käsissä. Täytyy alkaa katselemaan jo kiitoskortteja loppukontrollia varten, ettei vain pääse unohtumaan. :)

Veritulppaepäily ja jalan kipsaus

Perjantai-iltapäivä kului jälleen sairaalassa. Murtumajalka oli ollut jo viikon ajan todella kylmä ja kohmeinen eikä se ole millään lämmennyt. Ortopedi tarkisti jalan maanantaina eikä asialle tehty mitään sen enempää, sillä jalassa oli tunto ja siinä tuntui pulssi. Kylmyys jatkui ja haittasi välillä jopa nukkumista, joten päätin ottaa varmuuden vuoksi yhteyttä päivystykseen. Tunnin päästä soitosta olin ortopedin vastaanotolla. Tää ei ollut "mun oma ortopedi" vaan joku toinen. Jalka tutkittiin ja lääkäri kyseli että onko suvussa ollut veritulppaa. Ei onneksi! Hetken kuluttua mut laitettiin pyörätuoliin istumaan ja pääsin samantien ultraäänitutkimuksiin. Pakko sanoa että oli kyllä outoa istua pyörätuolissa ja antaa jonkun toisen kuljettaa mua. Yleensä se menee toisinpäin. ;) Ultraäänitutkimus oli jännä. Makoilin vatsallani, lääkäri liututti ultaäänianturia nivusesta jalkapöytään. Lääkäri pysäytti anturin välillä pitkäksi aikaa, tutki monitoria ja otti valokuvia. Olin joka kerta ihan varma, että that's it - siinä se tukos nyt on. Menin takaisin kirurgian poliklinikalle ja odottelin tuloksia. Mun jalat paleli eikä mulla ollu mukana sukkia.
          

                                             
Jalasta ei löytynyt tulppaa, mutta ortopedi oli sitä mieltä että murtuma vaatii lasikuitukipsin. Ensimmäinen ajatus oli lähinnä että voi ei onko ihan pakko? Menin makuuasentoon ja mun reiden alle laitettiin tuki, joka piti mun jalkaa ilmassa. Jalkaan laitettiin pehmeä sukkaputki joka tuntui taivaalliselta sen palelun jälkeen. Seuraavaksi laitettiin pehmusteet ja liila kipsi. Lopuksi se kostutettiin suihkepullolla ja jäin odottelemaan kipsin kuivumista. Lopuksi sain vielä ohjeistukset kipsin kanssa olemiseen. Vaikka ensi reaktio kipsistä oli negatiivinen, niin sairaalasta poistuessa olin kuitenkin tyytyväinen ja helpottunut; kipsi edistää luun murtumista ja suojaa kolhuilta. Mun ei tarvi enää pelätä niin paljoa kaatumista, koska kipsi suojaa jalkaa. Ei tietenkään täysin, muta ei ole pelkoa että horjahdan taas ja kaadun murtuneen jalan päälle. Se nimittäin laajensi murtumaa, mutta ei onneksi mitenkään pahasti. Ortopedi puhui, että luut ovat noin 1-2mm irti toisistaan ja murtumahan on siis hyväasentoinen.
   

Lopetin särkylääkkeiden syönnin reilun viikko sitten eikä jalka ole tosiaan enää kipuillut. Ongelmana on vaan se, että mun jalka on alkanu nyt kolmen päivän aikana keräämään painetta aina kun seison. Mun jalka teki tätä jo viikko ennen kipsin laittoa, mutta on nyt vaan pahentunut. Onneksi mulla on huomenna taas kontrollikäynti, niin pääsen juttelemaan tästä. Otetaan huomenna myös uudet röntgenkuvat joten peukut pystyyn, että luutuminen olis lähtenyt käyntiin. Oon vähän skeptinen, sillä kipsinlaitosta on kulunut alle viikko... Mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta! :)

Kolmas käynti röntgenissä ja ortopedilla

Olin eilen taas röntgenissä ja sen jälkeen ortopedilla. Murtuma oli pysynyt stabiilina - ei näkyvää luutumista, mutta murtumakohta ei ole onneksi myöskään laajentunut. Seuraava kontrollikäynti on neljän viikon kuluttua ja jään kyllä jännittyneenä odottelemaan, että miten tää paraneminen lähtee etenemään. 

Oon ammentanu tietoa siitä miten voisi edes hieman yrittää nopeuttaa luutumista; pelkkä kalsium ei tosiaan riitä, vaan sen rinnalle tarvitaan myös magnesiumia. Mun onneksi kaapista löytyi magnesium-kapseleita joten sain alotettua niiden syömisenkin heti. En normaalisti varmaan tarvitsis tota lisää, mutta oon jotenkin tosi huono syömään kotona. Tää on tuttu ongelma jo entuudestaan; työ- ja treenipäivinä ruoka kyllä maistuu, mutta vapaapäivinä tai lomalla sitten taas ei. Ei vaan oo nälkä joten syöminen unohtuu, kuten nytkin. Se ei ole tällä hetkellä kovin hyvä juttu, koska nyt jos koskaan mun pitäis kiinnittää huomiota siihen, että elimistö saa kaikki sen tarvitsemat ravintoaineet. Eli haasteita riittää. :D

 Työtoverit ♥ :DD

 

Mulla menee muutoin ihan hyvin. Oon päässy pois siitä alkuvaiheen epätoivon kuopasta ja alkanu oikeestaan nauttimaan tästä. Siis sen mitä tästä voi nauttia. En oo uppoutunu sohvan pohjalle, vaan oon yrittäny jatkaa normaalia elämää. Kävin jopa kaupassa, joskin ostin vain deodorantin. Pitkät kauppareissut ei ole mahdollisia ainakaan vielä, koska kyynärsauvoilla pomppiminen alkaa sattumaan kämmeniin ja väsyttää vasenta jalkaa. Ja mä luulin että mulla on hyvä kunto, hah! Oltiin eilen leffassa kattomassa Pirates of the Caribbean: Salazar's Revenge ja se oli hyvä! Mun ilta jatkuu nyt kavereiden kanssa höpötellessä ja musiikkia kuunnellessa. Karri on iltavuorossa joten oon viettänyt tän päivän yksinäni kotona. :)

Kuudes päivä murtumasta

Tänään on siis kulunut kuudes päivä murtumasta ja olo alkaa olla henkisesti parempi. Mun täytyy vaan oppia ottamaan kaikki irti tästä ajasta ja ottaa tää aika levon kannalta. Teen raskasta työtä ja harrastan vapaa-ajalla melko raskasta liikuntaa. Nyt on mun aika nauttia levosta. Ei sitä ihan joka vuosi saa pitää 1,5 kuukauden kesälomaa. Haha :) Tää postaus on kirjoitettu taas puhelimella eli siistin ulkoasua huomenna, kun alan kirjottelemaan blogipostauksia tietokoneella.

Eilen

Ja tänään! Ai kamala noita mustelmia :D

Jalkapöytä oli vielä eilen aikamoinen sämpylä, mutta turvotus on alkanut vähenemään ja tänään eron näkee ihan selkeästi! :) Ihon väri on vielä aika kamala, mutta eiköhän se tästä.

Apteekkireissulta tarttui mukaan Kalcipos-D. En osaa kyllä sanoa, että onko tästä juurikaan apua luutumiseen, mutta kokeillaan nyt kuitenkin. Tajusin tässä yks päivä, että käytän nykyään todella vähän maitotuotteita... Joten en usko että tästä on haittaakaan.

Toinen käynti röntgenissä ja ortopedilla

Olin tänään taas röntgenissä ja ortopedilla eilisen kaatumisen vuoksi. Pelkäsin jo pahinta sillä jalka kipeytyi, siihen ilmestyi mustelma ja askellus tuntui erilaiselta. Sain kuitenkin hyviä uutisia eli murtumakohdassa ei ollut muuta kuin pieni laajentuma. Ortopedi oli sitä mieltä, että kun oon kuitenkin nuori ja noudatan terveellisiä elämäntapoja, niin jalka tulee luutumaan hyvin. Ihanaa! Mulla on Jonesin murtuma ja on ihan tavallista, että niitä joudutaan leikkaamaan. Pelkäsin kuollakseni satuttaneeni jalkani niin pahasti, että edessä voisi olla pahimmillaan leikkaus. Sen verran inhalta se eilinen rutina tuntui!

Eilisestä kaatumisesta tuli aika nätit hematoomat ;)

Kävin myös töissä ja sain selville muutaman asian tuosta perjantai-illasta jolloin murtuma tapahtui. Olin juonut alkoholia, mutta en omasta mielestä todellakaan niin paljoa että olisin menettänyt muistini sen takia. Ihmettelin tätä kovasti, koska muistan tapahtumat aikalailla siihen saakka, kun oltiin karaokelavalla laulamassa. Sen jälkeen muisti katkeaa noin 1-2 tunnin ajaksi. Oon ilmeisesti ollu kipushokissa, koska olin todennut vaan että jalka on kipee mut ihan kunnossa, en tarvitse kylmäpakkausta ja olin lähtenyt pois koko karaokebaarista. Ei kuulosta kyllä mun tyyliseltä käytökseltä. Ja korostan tosiaan, etten ollut missään änkyräkännissä saatikka lyönyt päätä lattiaan kaatumisen yhteydessä. Aikamoista.

Käynti kipsimestarilla ja ajatuksia tulevista sairaslomaviikoista

Niin siinä kävi, että se neljän viikon arvioitu paranemisaika vaihtui alustavasti ainakin kuuteen viikkoon. Kävin tänään kipsimestarilla ja sain jalkaani murtumatukipohjallisen. Sain käyttööni sellasen pohjallisen, joka on kuulemma ihan uusi innovaatio ja joka on ollut käytössä vasta noin sadalla muulla. Tää on kyllä tuhannesti parempi ja mukavampi, kuin esimerkiksi kipsisaapas. Ajatella miten paljon sellainen hiostaa kesähelteillä.
  
Nyt mulla on käytännössä muotoiltu tukipohjallinen jonka avulla voin varata varovaisesti murtuneelle jalalle. Ilman tätä pohjallista ei olisi tullut mieleenkään edes hipaista jalalla lattiaa, niin paljon se nimittäin sattuu. Yleensä on kehoitettu pitämään täyttä varauskieltoa, joten on tosi outoa että nyt voi sitten varata painoa kivun sallimissa rajoissa? Auts. Aion kyllä silti olla oma ihana pänkäpääni ja vältellä tuota murtuneen jalan rasittamista. Jos jotakuta muuten kiinnostaa tuo murtumatukipohjallinen, niin tässä artikkeli Tomista, jonka luona mäkin olin tänään: http://yle.fi/uutiset/3-8449962

Tultiin tosiaan vajaat pari tuntia sitten sairaalalta ja kompastuin kyynärsauvojeni kanssa. Luonnolinen reaktio oli tietysti ottaa jalalla vastaan ja eiköhän se ollut juuri se murtunut jalka. En oo varma kuuluiko jalasta pienen pieni rutina, mutta kipu yltyi nyt entisestään. Argh. Seurailen nyt tilannetta ja lähden tarvittaessa uudelleen lääkäriin. Jos tuo kaatuminen ei pahentanut tilannetta, niin oon nyt siis ainakin kuusi viikkoa sairaslomalla. Oon luonnollisestikin tällä hetkellä tosi paskana, koska mä en oo ihminen joka viihtyy päiväkaudet kotona. Tämän päiväisen kaatumisen jälkeen iskikin romahdus ja ihan rehellisesti sanottua itkin varmaan puoli tuntia. Kyllä mulla on edelleenkin tosi paha mieli, mutta näillä mennään. Itketään nyt itkut ja keskitytään sitten jatkamaan elämässä eteenpäin. Yritän ja haluankin pysyä positiivisena. Ja vaikka tilanne ei ole kiva, niin kyllä mä löydän tästä helposti myös jotain positiivista. :) Täytyy vaan pyytää kavereita kahville, piipahtaa töissä moikkaamassa työkavereita ja asukkaita, käydä Karrin kanssa keskustassa jäätelöllä yms! :) Tässä kuitenkin jotain pientä posiivista ajatusta tästä keissistä:

    

- Karri hoitaa nyt alkuun kauppareissut, joten heräteostokset saa jäädä kauppaan. Tämä on hyvä.

- En voi myöskään ajaa autoa eli siinä tulee myös säästöä. Toki Karri saa käyttää mun autoa jo ihan senkin takia, ettei se lahoa ihan täysin tohon parkkipaikalle. :D Mutta anyways!

- Olin suunnitellut mun pitämättömät talvilomapäivät juhannuksen tienoolle, mutta oon silloin sairaslomalla. Loma siirtyy eteenpäin ja saan pitää ns. ylimääräisen loman sitten myöhemmin syksyllä, käy! 

- Mulla on nyt vihdoin aikaa omalle blogille. Saan viimeistelyä lunnoksissa lymyilevät postaukset vihdoin loppuun saakka. Siellä taitaa olla vielä muutama Lontoon postaus, Tukholman postaus ym.

- Jos mietitään kauhuskenaarioita, niin olisin voinut satuttaa nilkan ja pahimmassa tapauksessa joutua suoraan leikkaukseen. Se ei ole kaukaa haettu, sillä pudotusta oli kuitenkin jonkin verran.

Jalkapöytän viidennen metatarsaalin murtuma eli Jonesin murtuma

Mistähän sitä alottaisi... Olimme viime perjantaina tyky-risteilyllä ja laulettiin karaokea. Lähdettiin laulun loputtua pois lavalta enkä huomioinut lavalla olevaa pientä pudotusta. Astuin harhaan ja kaaduin suoraan vasemman jalan päälle. Nousin ylös ja totesin työkavereille, että jalka on kipeä. Pystyin kävelemään, mutta jokainen askel sattui ihan älyttömän paljon. Keräännyttiin porukalla yhteen ennen laivan satamaan saapumista ja istahdin lattialle. Otin kengän pois ja tajusin, että mun jalkaterän ulkosyrjä on aivan turvoksissa. Sain siihen kylmäpussin ja laivan sairaanhoitaja tuli laittamaan siteen jalkaan. Kävelin laivalta bussiin, mutta ihmettelen kyllä että miten. Kipu oli/on nimittäin kova!

Soitin kotimatkalla päivystykseen ja sain kehoituksen tulla näyttämään jalkaa lääkärille. Jalka kuvattiinkin lähes samantien ja murtumahan siellä. Jalkaan laitettiin liimaside ja sain käyttöön kyynärsauva. Lääkäri oli sietä mieltä (no lääkäri oli näin rumasti sanottuna aika pihalla oleva päivystävä virolaislääkäri) että jalka paranee noin neljässä viikossa. Sain tänään kipsimestarilta vähän toisenlaisia uutisia... Niistä seuraavassa postauksessa.