Nostakaa, joet yli peltojen
Kaatakaa, sade yli polkujen
Sillat ja tiet, tyrskyihin repikää,
ettei hän lähde sittenkään.
Tulvikaa, meriksi mantereet
kasvakaa, kuohuiksi kyyneleet
ettei hän pääse pois,
jos edes yhden yön hän täällä
vielä ois
Saartakaa, kotini ja keinukaa
Huumaten, lävitseni laulakaa,
niin että hän tahtoisi enemmän
mua, eikä toista rakastaa
Tulvikaa meriksi mantereet
kasvakaa, kuohuiksi kyyneleet
ettei hän pääse pois,
jos edes yhden yön hän täällä
vielä keinuisi,
keinuisi, keinuisi, sylissäni.
Leikkisi, leikkisi, leikkisi, että hän mun ois.
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti