Tehtiin tänään pitkästä aikaa ruishampurilaisia. Karri valmisti pihvit, mä katoin pöydän, paistoin kananmunat ja laitoin kaiken muun valmiiksi. Tehtiin ensimmäistä kertaa jauhelihapihvit pannulla (ilman korppujauhoja!) ja maustettiin ne pelkällä suolalla ja pippurilla. Nams! Yleensä oon käyttäny korppujauhoja, monia eri mausteita ja paistanut pihvit uunissa. Ei enää.
Keskusteltiin ruokailun yhteydessä kaikesta maan ja taivaan välillä. Rakastan pitkiä keskusleuhetkiä ja on ihan mahtavaa, kun molemmat on niin innoissaan että puheenvuoroa joutuu odottamaan pitkiäkin hetkiä. :D Oon tällä hetkellä vaan niin onnellinen. Rakastan mun elämää, niin ylä- ja alamäkiä, rakastan Karria, rakastan meidän tavallista arkea. On ihanaa viettää yhteisiä vapaapäiviä leffamaratonien parissa, käydä yhdessä lenkillä tai salilla, valmistaa ruokaa, siivota yhdessä, käydä yhdessä kaupassa tai vaan hölmöillä toisen kanssa. Toisaalta mä nautin myös yksinolosta ja siitä, että voin nähdä omia kavereita ja tehdä omia juttuja. Elämä on niin hyvässä balanssissa tällä hetkellä! ♥
PS Työviikko tuli ja meni. Pyöräilin
aamulla töihin ja mut passitettiin heti aamuraportin jälkeen takaisin
kotiin. Olisin jäänyt jo alunperin kotiin, mutta olin viime viikolla
sairaslomalla enkä mä kehdannu alkaa soittamaan että oon taas pois.
Tiedän, että etenkin hoito- ja elintarvikealoilla pitäis olla sen verran
itsekäs, että jää kotiin lepäämään eikä mene tartuttamaan muita
ihmisiä. Mutta poden siitä huonoa omatuntoa. Mutta nyt kävi näin ja
sairasloma jatkuu siis sunnuntaihin. Pläääh.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti