Lähdettiin äidin kanssa aamupäivällä kohti pääkaupunkiseutua. Käytiin ensin Ikeassa, joulu on saapunut jo sinnekin ja sen kyllä huomas. Jouluvaloja mäkin menin
sieltä ostamaan, sillä en oo löytäny mistään muualta sellasia lämpimän
sävyisiä valoja. Moni valmistaja kyllä lupaa lämpimää led-valoa, mutta
ne mun mielestä kaukana kodikkaasta ja lämpimästä väristä. :D Ikeasta on
löytyny just sellasia pehmeän sävyisiä pattereilla toimivia valoja.
Ihan parhaita eikä hintakaan päätä huimaa, sillä yksi paketti maksaa
3,99e.
Ikeasta matka jatku mun isovanhemmille. Syötiin, kahviteltiin ja jatkettiin jonkin ajan päästä matkaa mun kummitädille ja serkuille. Ne on muuttanu vasta vähän aikaa sitten uuteen kotiin ja voi luoja että iso ja kaunis niiden koti on. Se oli myös värimaailmaailmaltaan pitkälti sen värinen mihin mäkin tähtään. Lisäks kaikissa makuuhuoneissa oli suuret peilikaapit lukuunottamatta yhtä, jossa oli valtava vaatehuone jonka läpi pääsi kylpyhuoneeseen. :)
Olisin niin voinu jäädä tonne asumaan. Oma leffahuone, jumppahuone, valtava keittiö olohuoneesta puhumattakaan, saunatilat, kaksi isoa terassia ylä- ja alakerrassa, kaksi kylpyhuonetta ja mitä muuta.. Kyllä kelpais. :) Käytiin tyttöjen kanssa vielä ulkona purkamassa ylimääräistä energiaa. Siitä onkin jo aikaa kun oon viimeks pelannu keinupersistä... :D
Pyörähdettiin Jumbossa ja käytiin vaihtamassa taas puntia. Sieltä sitten kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa! :)
Odoteltiin siis isän lentoa Edinburghista ja vein äidin ensimmäistä kertaa lentoaseman näköalaterassille. Kiitoradan valot oli pimeällä kaunis näky. Katsottiin kun kone laskeutu ja mentiin sen jälkeen tuloaulaan odottamaan. Oli niin lähellä taas etten alkanu vollottamaan, kun seurasin niitä kaikkia iloisia ja onnellisia jälleennäkemisiä... Ne lujat halaukset ja pitkät suudelmat, hymyt ja nauru... Mä en vaan kestä! ♥
Klo 13.00 vs 21.00.
Jestas
mutta kotimatkalla oli huono ajokeli. Suurin osa autoilijoista ajo valtatie kahdella
semmosta 50-60km/h keskinopeutta talvirenkaista huolimatta. Meidän
matkan aikana oli sattunut jo kaksi kolaria ja arvatkaa kuinka paljon mä
jännitin koko ton matkan. Hurr.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti